Vallilalainen Virtanen

Ihmeellistä tämä touhu. Jotkut asiat rullaavat niin, ettei perässä tahdo pysyä. Toiset eivät meinaa lähteä liikkeelle sitten millään. Ja monet jaksavat yllättää. ROLLING! Esimerkkinä vauhdikkaasta etenemisestä koulujen välinen yhteistyö. Muutama kuukausi sitten kysyin naapurikoulujen reaaliopeilta olisiko kiinnostusta yhtestyöhön oppilasaktivismin tiimoilta. Keksisimme vaan keinoja tuoda aktiiviset, maailmasta kiinnostuneet nuoret yhteen verkostoitumaan  ja miettisimme tapoja tukea heitä niin, että yhteisistä pohdinnoista tulee jotakin järkevää, maailmaan ja oppilaaseen itseensä positiivisesti vaikuttavaa toimintaa. Kaikki tämä osana koulutyötä ja opettajaa liikaa rasittamatta. Montaa kiinnosti ja kiinnostaa edelleen- koko ajan tulee lisää väkeä mukaan, Nyt listalla on 26 opettajaa ja 12 koulua. Se on mieletön määrä. Siis oikeasti ihan huikea määrä kiinnostusta. Eilen meillä oli ensimmäinen oppilastapaaminen. Sitä ei suunniteltu mitenkään hirveästi, koska oli tärkei...

Sain toimia Könkkölän Kallen avustajana parin vuoden ajan vuosikymmeniä sitten. Kalle oli silloin Maailman vammaisliikkeen puheenjohtaja (monen muun toimensa ohella) ja minä parikymppinen taideopiskelija. Reissasimme ympäri maailmaa pitkälti kaksin. Minun tehtäväni oli olla fyysinen varjo. Kiskoin hengityskonetta, nostin pyörätuolia ja miestä itseään, ojentelin papereita ja olin muutenkin ne lihakset, jotka Kallelta puuttuivat. Vaikka olin avustaja jaksoi Kalle keskustella, vitsailla  ja jakaa kuolemattomia lausahduksiaan myös minulle. Välillemme kehkeytyi kaunis suhde, jossa fyysisesti voimakas ja henkisesti vahva tukivat toinen toistaan. Minä nostin, Kalle selitti. Kyselin paljon ja Kalle vastasi aina -eikä koskaan alentuvasti tai moittien. Pidin matkoista invataksissa tai metrossa kaksin, sillä silloin sain jutella Kallen kanssa yksinoikeudella. Olen alkanut käsittää vasta viime aikoina miten mielettömästi opin ja miten paljon Kallen ajattelutapa on minuun vaikuttanut. ...