Vallilalainen Virtanen

Pähkäilin. Tuntui vahvasti siltä, että sademetsien roihuaminen on otettava jotenkin esille koulussa. Ei ollut oikein aikaa ajatella asiaa kunnolla, mutta siellä se jossain takaraivossa kolkutteli. Aamubussissa tein päätöksen- en voi mitään sille, että en ole ehtinyt valmistelemaan aihetta. Aloitan kysymällä ovatko kuudesluokkalaiset kuulleet uutisia sademetsistä- sitten katsotaan miten käy. Olivat kuulleet. Reilun parinkymmenen lapsen ryhmästä kaksi jätti viittaamatta kun kysyin kuka oli nähnyt kuvia palavista metsistä. Sitten juteltiin. Vilkas ryhmä kuunteli hipihiljaa mistä kulloinkin puhuttiin. Kaikki tiesivät erilaisia asioita ja jotkut eivät mitään muuta kuin sen, että ei tämä nyt kovin hyvä juttu ole. Me kaikki olimme huomanneet, että monet ihmiset ovat ryhtyneet tekemään jotakin sademetsien suojelemiseksi. Oppilaat tiesivät, että julkkiset ovat lahjoittaneet miljoonia! Sellaisia summia  meillä ei ole emmekä oikein voi ruveta keräämään rahaa ilman lupia. Mutta oma ääni meill

Voi prkl.  Facebook on blokannut sekä tämän blogin että meidän Korso Valittaa- kotisivun. Meidän sanomamme on kuulemma "against our community standards". Olen valittanut nyt viidesti aiheesta, enemmän tai vähemmän ystävällisesti, ja pyytänyt tarkistamaan asian. Joku arveli, että termit "radikaali (toivo)" ja "ilmastonmuutos" olisi samalla sivulla liikaa. Joku toinen ehdotti, että ehkäpä joku on katsonut asiakseen ilmoittaa facelle sisällön olevan jollain tapaa sopimatonta. Voihan se olla. Todistettavasti ainakin yksi kansalainen koki asiakseen uhata oikeustoimilla ja korvausvaatimuksilla, kun Seura uutisoi taannoin meidän koulun osallistumisesta ilmastolakkoon. Kuulemma käytän hänen verorahojaan väärin. Ehkä meidän sivujen blokkaaminen oli nyt sitten sitä oikeutta. Justiinsa juu. Vihjeitä otetaan vastaan- miten saan sivut taas hyväksyttyjen listalle? Tulee kiinnostava kasiluokkalaisten tunti torstaina, kun kerron heille tästä tilanteesta ja kysyn

Amazon palaa. Tytär tuli varmistamaan ihmeissään olenko edes kuullut koko aiheesta, niin hiljaa olin ollut. En ole jaksanut heilahtaa. Se on palanut jo niin hirveän kauan. Palmuöljy, tupakka, eläinten rehu, älyttömät lait, epäreiluus, riisto, näköalattomuus, rahanhneus, painajainen, voimattomuus, jatkuva tuho, yksi tai kolme tai kuusi jalkapallokentällistä ikiaikaista sademetsää minuutissa, riippuen laskijasta ja laskutavasta. Niin kauan kuin muistan. Tällä kertaa sama tuho sai uuden muodon. Savu luikersi someen saakka ja ylitti uutiskynnykset. Keräyksiin lahjoitetaan rahaa, presidenttiä painostetaan, brasilialaista lihaa vaaditaan pois kauppojen hyllyiltä, some ehdottaa viestipohjia ja tekee päättäjiin vaikuttamisen helpoksi. Maailma näyttää käyvän läpi yhtä yhteistä "Oh Shit!"- momenttia. Se tosiaan katoaa. Sitä ei saa takaisin. Se on meidän syy. Meidän täytyy tehdä jotain! TEHDÄÄN JOTAIN! Lähetän Gretalle terveisiä purjeveneeseen jonnekin Atlantille; no nyt se talo s

Nyt loppuu tämä blogihiljaisuus.  Meinasi ruveta ärsyttämään kaiken hitaus ja turhuus. Sitten muistin, että vuosi sitten olin aivan suossa ja toivoton. Postaan tämän tänne todisteeksi lähinnä itselleni siitä, että asiat liikkuvat ja kannattaa vain aloittaa jostain nurkasta raaputtamaan. Yhtäkkiä lähteekin tapahtumaan: Vuodessa on tapahtunut ainakin seuraavaa: meidän koulussa on aloitettu uuden valinnaisainepaketin suunnittelu. Sen nimi on Radikaali toivo . Se on ilmastokasvatusta kaikessa laajuudessaan ja vaikka välillä tuntuu ettei pysytä ihan täysin ilmastoaiheissa niin ainakin pysytään vaikuttamisessa, yhdessä tekemisessä, toivossa ja maailmaan tarttumisessa. Harjoitellaan taitoja, joita tulevaisuudessa tarvitaan ja tartutaan ihan uudella tavalla arvokasvatukseen ja koulun mahdollisuuksiin ilmastokriisin ratkaisijana. Mukana suunnittelemassa on 13 upeaa opettajaa ja meillä on ihan ihkaoikeaa aikaa. Ensi vuonna jokaikinen kasiluokkalainen opiskelee 90 minuuttia viikossa n