Vallilalainen Virtanen

Huh. Kirjoitin viimeinkin näkyviin ajatuksia liittyen meidän koulun tulevaan Radikaalin toivon valinnaisainepakettiin. Olen lykännyt ja lykännyt koko hommaa, koska asiaa on paljon ja selitettävää piisaa ja ajatukset sinkoilevat sellaista pukkilaukkaa, ettei millään ole huvittanut pysähtyä liikoja miettimään. Siellä se nyt on, kotisivuilla , valmiina lähtemään liikeelle toden teolla ja yhdessä muiden kanssa. Sitä saa lainata ja kopioida ja kommentoida ihan niin paljon kuin haluaa. Olisi mahtavaa myös kuulla jos jossain muussa koulussa on samantyyppistä ajattelua ja toimintaa. Eiköhän tuo napakoidu (ikuistavoite, joka ei aina toteudu) ja kirkastu tässä ajan kanssa. Vitsit miten siistiä lähteä tekemään! https://sites.google.com/eduvantaa.fi/radikaalitoivo/etusivu

Tämän blogin esittelytekstissä lukee; Yläkoulun opettaja etsimässä toivoa ekokriisiin heijaten vallilalaisen idealismin ja korsolaisen teinitodellisuuden välimaastossa. Nyt on sanottava, että termi “heijausliike” ei ole kuvastanut viime aikoja. On ollut kyse enemmänkin epämääräisestä tuhauttavasta lompsimisesta kuin minkäänsortin loogisesta liikehdinnästä. Pysähdyin pohtimaan tilannetta ja kehittelin ajatuksen saaristosta. Osa parikymmentä vuotta sitten tekemästäni grafiikanvedoksesta. Olen ottanut haparoivia askelia kummallisissa ympäristöissä silloinkin, huomaan. SAARISTO ILMASTONMUUTOKSEN TAIVAAN ALLA Ihan kuin olisi suuri saaristo, jolla on yhteinen ilmastonmuutoksesta uhkaavasti tummeneva taivas. Saarilla puhutaan monia kieliä ja toimitaan erilaisten sääntöjen mukaan. Useimpien asukkaat liikkuvat myös viereisillä saarilla eivätkä rajat ja rantaviivat ole aina selkeitä. Minä olen ollut nyt hiukan suunta hukassa enkä ole tuntenut oloani kotoisaksi missään. Olen pomppi

Tänään alkoi maailmankaikkeuden ensimmäinen Ruusuvuoren koulun Piha ja Puutarha- valinnaisainekurssi. Ensimmäisellä kerralla teimme savesta tonttuja ja muita puutarhan suojelijoita. Keskustelimme myös varsin innokkaasti siitä, mitä puutarhaan voisi istuttaa/kylvää. Eniten intoa herätti vesimeloni. Siitäkin huolimatta, että löysimme netistä muutamia hiukan epäilyksiä herättäviä tietoja; ensinnäkin pitäisi olla kasvihuone. Eihän meillä ole, mutta sisäpiha on suojaisa ja paahteinen. Toiseksi vesimeloni pitäisi pölyttää itse pienen siveltimen avulla. Ei siinäkään muuta ongelmaa kuin se, että kukka on auki vain yhden päivän joskus kesäkuun lopulla, keskellä kesälomaa. Vaikka puutarhaa käydäänkin viikoittain hoitamassa on melkoista tuuria, jos joku sattuu olemaan koululla juuri kyseisenä päivänä. Teimme kuudesluokkalaisten kanssa pikaisen riskiarvioinnin ja päätimme, että toisinaan on ihan OK luottaa onnenpörriäiseen, joka lentää juuri oikeana päivänä juuri oikeaan kukkaan ja pölyttää ju

Suunnittelimme ysien kanssa aikuisten ilmasto-wilman. Perustana on kaikille koululaisille ja kaikkien koululaisten vanhemmille ja huoltajille umpituttu tapa kertoa miten sujuu; värikoodeja pötkössä. Minkälaisia ilmasto-wilma merkintöjä saisi kansanedustajaehdokas, tubettaja, rehtori tai energiayhtiön pääjehu? Harmittaa, kun emme millään ehdi oppilaiden kanssa toteuttamaan kaikkia loistavia ideoita. Kirjoitan tänne, tuntuu menevän vähemmän hukkaan. Jos vaikka joku muu inspiroituisi tekemään jotain asian eteen. Ilmasto-wilmaan liittyy arviointikeskustelu, jossa pöydän toisella puolella istuu ysiluokkalainen/nuori ja toisella aikuinen. Ajattelimme tämän vaalien alle, joten ehdokkaat olisivat olleet mainio kohderyhmä. Käy muutkin, erilaiset päättäjät ja julkimot. Jos oikein hyvin kävisi, istuisi aikuisen vieressä myös aikuisen äiti tai muu vanhempi. Siinä sitä sitten laitettaisiin yhdessä ilmasto-wilmamerkinnät kuntoon. Värikoodeissa olisi vaihtoehtoja hyviksille ja ei -niin- hyvik

Meillä on koulun seinillä tehty vaikuttamistyötä viimeaikoina ihan urakalla. Ikiaikaisten ryhmätöiden (kartonki, otsikko tussilla. liian paljon liian pientä tekstiä, ehkä yksi piirros- ne näyttävät edelleen ihan samoilta kuin kultaisella 80-luvulla) rinnalle on ilmestynyt oivaltavia ja hauskoja meemejä monesta eri oppiaineesta.  Tässä kolme esimerkkiä meemistä. Yksi on kuudesluokkalaisen neroneimaus, yksi kasiluokkalaisen mielipide ja yhden lainasin  Ilmastoterveisiä Etelästä - sivulta. Se on aikuisten tekemä. Mikähän on kenenkin?  Meemit ovat mahtava tapa saada ääntä kuuluviin ja asenteita muuttumaan. Kansalaisvaikuttamista parhaimmillaan. Tekeminen on oppilaiden mielestä hauskaa, helppoa ja mukavaa. Minusta on tullut varsinainen meemi-fani. Tekeminen sinänsä on jo oppimista. Meemiä voi käyttää vaikka luetun ymmärtämisen testinä tai jonkun käsitellyn asian tiivistelmänä. Netistä löytyy monta vaihtoehtoa "meme generator"- hakusanalla. Jo kuudesluokkalaiset tajua

Tänään voisin herätä myöhään ja tehdä jonkinsortin etätöitä. Minulla on opetukseton päivä. Varsin harvinainen mahdollisuus istua kahvilassa läppärin kanssa ja edetä omaan tahtiin, omassa rauhassa. Istun kuitenkin bussissa matkalla Korsoon. Tänään on koululakko ilmaston hyväksi ja meidän koulu osallistuu siihen. Haen eilen tehdyt kyltit koululta ja lähden asemalle odottamaan oppilaita. Sata on ilmoittautunut ja melkein sata saapuu paikalle. Jaamme Iinan ja Saaran kanssa vastuut; ota sä kuutoset, mä otan seiskat ja kasit ja tuun sitte auttamaan suurimman porukan eli ysien kanssa. Kylttejä ei moni vielä huoli. Joillain on omansa jo näkyvillä ja ysin pojilla on lisäksi epäilyttävän suuri kassi. Siellä on ainakin eilen printatut “Make Earth COOL again”- flyerit, joita on tarkoitus teippailla sinne tänne kaupungille. Teipin he kävivät hankkimassa itse ilman, että edes ehdotin. Ostivat Jumbosta ison rullan. Junassa kohtaamme ryhmän tokaluokkalaisia. He lukevat kirjojaan siisteissä