Tekstit

Ylämäki-alamäki... kiertotie

Kuva
Ihmeellistä tämä touhu.

Jotkut asiat rullaavat niin, ettei perässä tahdo pysyä. Toiset eivät meinaa lähteä liikkeelle sitten millään. Ja monet jaksavat yllättää.

ROLLING! Esimerkkinä vauhdikkaasta etenemisestä koulujen välinen yhteistyö. Muutama kuukausi sitten kysyin naapurikoulujen reaaliopeilta olisiko kiinnostusta yhtestyöhön oppilasaktivismin tiimoilta. Keksisimme vaan keinoja tuoda aktiiviset, maailmasta kiinnostuneet nuoret yhteen verkostoitumaan  ja miettisimme tapoja tukea heitä niin, että yhteisistä pohdinnoista tulee jotakin järkevää, maailmaan ja oppilaaseen itseensä positiivisesti vaikuttavaa toimintaa. Kaikki tämä osana koulutyötä ja opettajaa liikaa rasittamatta. Montaa kiinnosti ja kiinnostaa edelleen- koko ajan tulee lisää väkeä mukaan, Nyt listalla on 26 opettajaa ja 12 koulua. Se on mieletön määrä. Siis oikeasti ihan huikea määrä kiinnostusta.

Eilen meillä oli ensimmäinen oppilastapaaminen. Sitä ei suunniteltu mitenkään hirveästi, koska oli tärkeintä saada jotakin …

Kallen kanssa maailmassa

Kuva
Sain toimia Könkkölän Kallen avustajana parin vuoden ajan vuosikymmeniä sitten. Kalle oli silloin Maailman vammaisliikkeen puheenjohtaja (monen muun toimensa ohella) ja minä parikymppinen taideopiskelija. Reissasimme ympäri maailmaa pitkälti kaksin. Minun tehtäväni oli olla fyysinen varjo. Kiskoin hengityskonetta, nostin pyörätuolia ja miestä itseään, ojentelin papereita ja olin muutenkin ne lihakset, jotka Kallelta puuttuivat.

Vaikka olin avustaja jaksoi Kalle keskustella, vitsailla  ja jakaa kuolemattomia lausahduksiaan myös minulle. Välillemme kehkeytyi kaunis suhde, jossa fyysisesti voimakas ja henkisesti vahva tukivat toinen toistaan. Minä nostin, Kalle selitti. Kyselin paljon ja Kalle vastasi aina -eikä koskaan alentuvasti tai moittien. Pidin matkoista invataksissa tai metrossa kaksin, sillä silloin sain jutella Kallen kanssa yksinoikeudella.
Olen alkanut käsittää vasta viime aikoina miten mielettömästi opin ja miten paljon Kallen ajattelutapa on minuun vaikuttanut. Siksi kirjoi…

Valinnaisainepaketin alkuajatelmat, VIIMEINKIN tekstinä

Kuva
Huh. Kirjoitin viimeinkin näkyviin ajatuksia liittyen meidän koulun tulevaan Radikaalin toivon valinnaisainepakettiin.

Olen lykännyt ja lykännyt koko hommaa, koska asiaa on paljon ja selitettävää piisaa ja ajatukset sinkoilevat sellaista pukkilaukkaa, ettei millään ole huvittanut pysähtyä liikoja miettimään.
Siellä se nyt on, kotisivuilla, valmiina lähtemään liikeelle toden teolla ja yhdessä muiden kanssa. Sitä saa lainata ja kopioida ja kommentoida ihan niin paljon kuin haluaa. Olisi mahtavaa myös kuulla jos jossain muussa koulussa on samantyyppistä ajattelua ja toimintaa.

Eiköhän tuo napakoidu (ikuistavoite, joka ei aina toteudu) ja kirkastu tässä ajan kanssa.

Vitsit miten siistiä lähteä tekemään!

https://sites.google.com/eduvantaa.fi/korsovalittaa/opettajalle/radikaali-toivo-valinnaisaine



Tässä onkin hyvä eli kertomus saarista ja purkkipuhelimista.

Kuva
Tämän blogin esittelytekstissä lukee; Yläkoulun opettaja etsimässä toivoa ekokriisiin heijaten vallilalaisen idealismin ja korsolaisen teinitodellisuuden välimaastossa. Nyt on sanottava, että termi “heijausliike” ei ole kuvastanut viime aikoja. On ollut kyse enemmänkin epämääräisestä tuhauttavasta lompsimisesta kuin minkäänsortin loogisesta liikehdinnästä. Pysähdyin pohtimaan tilannetta ja kehittelin ajatuksen saaristosta.

SAARISTO ILMASTONMUUTOKSEN TAIVAAN ALLA
Ihan kuin olisi suuri saaristo, jolla on yhteinen ilmastonmuutoksesta uhkaavasti tummeneva taivas. Saarilla puhutaan monia kieliä ja toimitaan erilaisten sääntöjen mukaan. Useimpien asukkaat liikkuvat myös viereisillä saarilla eivätkä rajat ja rantaviivat ole aina selkeitä. Minä olen ollut nyt hiukan suunta hukassa enkä ole tuntenut oloani kotoisaksi missään. Olen pomppinut saarelta toiselle jotenkin hädissäni.

Moukat
Joidenkin saarten asukkaat eivät suostu edes katsomaan ylöspäin tummenevalle taivaalle. He toistelevat toisilleen …

Löhöpihan pörinät

Kuva
Tänään alkoi maailmankaikkeuden ensimmäinen Ruusuvuoren koulun Piha ja Puutarha- valinnaisainekurssi. Ensimmäisellä kerralla teimme savesta tonttuja ja muita puutarhan suojelijoita. Keskustelimme myös varsin innokkaasti siitä, mitä puutarhaan voisi istuttaa/kylvää. Eniten intoa herätti vesimeloni. Siitäkin huolimatta, että löysimme netistä muutamia hiukan epäilyksiä herättäviä tietoja; ensinnäkin pitäisi olla kasvihuone. Eihän meillä ole, mutta sisäpiha on suojaisa ja paahteinen. Toiseksi vesimeloni pitäisi pölyttää itse pienen siveltimen avulla. Ei siinäkään muuta ongelmaa kuin se, että kukka on auki vain yhden päivän joskus kesäkuun lopulla, keskellä kesälomaa. Vaikka puutarhaa käydäänkin viikoittain hoitamassa on melkoista tuuria, jos joku sattuu olemaan koululla juuri kyseisenä päivänä. Teimme kuudesluokkalaisten kanssa pikaisen riskiarvioinnin ja päätimme, että toisinaan on ihan OK luottaa onnenpörriäiseen, joka lentää juuri oikeana päivänä juuri oikeaan kukkaan ja pölyttää juuri…