Radikaali toivo koronassa

 Huh. Tämä on pitkän tauon jälkeinen paluu. Paluut ovat vaativia, hyvin vaativia, oli kyseessä sitten blogi, neulominen, urheilu, kokkaaminen, reissu, romanssi tai lähes mikä tahansa muu. 

Paljon on ehtinyt tapahtua. Olen ehtinyt etäopettaa, palata pariksi viikoksi koululle, lomailla heikoin tuloksin ja muuttaa. Olen myös innostunut monesta hankkeesta sekä lähes lannistunut koronarajoisten ja turhautumisen alle. Asiat ovat liikkuneet loikilla eteenpäin ja sitten tössähtäneet ja uponneet suohon

kerta toisensa jälkeen. Korona on mutkikas juttu ilmastokasvattajan näkökulmasta.

Palaan näihin myöhemmin. 

Nyt kuitenkin asiaan!  

HURRAA!

Tiistaina 18.8. 2020 kello 14.10 Ruusuvuoren koulu teki historiaa.  Pitkään suunnitellut Radikaalin toivon kurssit alkoivat!  Opettajat lähtivät päättäväisesti rakentamaa parempaa huomista yhdessä oppilaiden kanssa. 

Homma ei sujunut aivan kuten oli ajateltu. 

Koska.... Voihan korona!

Meidän koulussa on liikaa väkeä verrattuna tilojen määrään. Koulun täytyy vetää tiukkaa linjaa, jotta voimme pysyä lähiopetuksessa mahdollisimman pitkään. Kuhinaa ja kontakteja on vältettävä. Opetus täytyy pystyä hoitamaan niin, että eri luokkien ihmiset eivät ole lähikontaktissa keskenään vaan luokat pysyvät luokkina. Radikaalin toivon valinnaisainepaketille tämä tarkoitti suurta pinnistystä ja kaiken ajattelemista uudestaan. 

Meille tarjottiin kiireessä tällaista skenaariota: 

Oppilaat pysyvät omissa kotiluokissaan ja opiskelevat "etänä" omia valinnaisaineitaan. Luokassa voi hyvinkin olla meneillään yhtäaikaa kaikki seitsemän tänä vuonna toteutuvaa kurssia ja osa oppilaista keskittyisi (????) esimerkiksi meditointiin ja syvään ajatteluun, osa tekisi vaikuttavaa taidetta, jotkut perehtyisivät yhteistyöhön E-sportsin hengessä, jotkut tutkisivat miten ruoka ja maailman hyvinvointi liittyy toisiinsa ja jotkut suunnittelisivat kampanjaa Korso valittaa- kurssilla. Opettajat juoksevat seitsemän luokan väliä ja.... ei kuulosta yhtään hyvältä.  

Päädyimme toisenlaiseen ratkaisuun. Sovimme, että kukin opettaja ottaa opetettavakseen oman, valikoituneen ryhmänsä sijasta kokonaisen kasiluokan kerrallaan. Täten ope pääsee toteuttamaan lähiopetusta laadukkaasti (vaikkakin haastavissa tiloissa, sillä aineluokkiin ei välttämättä pääse). Työmääräkään ei karkaa käsistä, sillä saman tunnin voi vetää vaikka kaikille luokille peräkkäisillä viikoilla. Näin saamme ensimmäiset seitsemän viikkoa sujumaan melko kivuttomasti ja mahdollisimman hyvin. Vaikka tämäkin ratkaisu sopii aivan mainiosti Radikaalin toivon henkeen, aivan varmasti ihan jokainen meistä odottaa, että korona hellittää ja pääsemme opettamaan omia ryhmiämme alkuperäisen suunnitelman mukaan. 

Minä otin tehtäväkseni kiertää tunneilla apuopena ja joko ottaa osan isosta porukasta esim puutarhahommiin tai ympäristöuutisia toimittamaan tai, tänään keksittynä, voisin kirjata ylös opettajien tunteja muillekin jaettavaksi. Hommia kyllä riittää.

Radikaalin toivon kotisivulle ilmestyy siis aivan valmiita tuntisuunnitelmia ihan kaiken kansan iloksi. Niitä saa kopioida, parannella ja käyttää ihan niin paljon kuin haluaa. Kuulemme mielellämme, jos joku tunneistä pääsi kokeiluun myös jossain muussa koulussa. sanni.virtanen@eduvantaa.fi

Korso VALITTAA! 

Kuten odotettavissa oli, järjestely aiheutti jonkinsorttista protestointia. Olihan meillä vastassa yli sata kasiluokkalaista, jotka jo odottivat pääsyä itse valitsemilleen kursseille. Oli sellaisia, jotka olettivat pääsevänsä peliluolaan e-sportsiin, mutta päätyivätkin joogaamaan Ankkalammelle (eivät muuten jooganneet). Oli myös heitä, joilla oli jo valmiiksi kamala nälkä ja köksänluokan Ruokaa-kurssi vaihtuikin mielipidetarrojen tekemiseksi kuvisluokassa. Maailmassa oli ehkäpä enemmän virheitä kuin ikinä, jos ruusislaislta kysytään.

Minä olen kuitenkin ihan varma; olosuhteisiin nähden ratkaisumme on paras mahdollinen. Opettajat ottivat tilanteen upealla asenteella vastaan ja tuntien jälkeen opehuoneessa paitsi puisteltiin päitä ja mietittiin, että tämä saattoi olla opeuran yksi nihkeimmistä tunneista myös naurettiin mahtavassa yhteisymmärryksessä. Jotkut tunnit olivat sujuneet ilman suuria tunnepurkauksia kun taas toisilla oltiin jaksettu protestoida oikein kunnolla.

Minua Korso valittaa- ryhmän vetäjänä erityisesti lämmitti kollegan kuvaus: "Siis se Elinakin jaksoi NIIN monta kertaa valittaa ettei päässyt vielä valittamaan. Koska kuulemma se on ainoa asia mitä se osaa. Ja sitä se TODELLA tekikin, valitti ihan koko tunnin."

Ensi viikolla eteenpäin!

Viime syksyn vetäytymispäivän aatoksia. Oltiinpa viisaita!