Löhöpihan pörinät

Tänään alkoi maailmankaikkeuden ensimmäinen Ruusuvuoren koulun Piha ja Puutarha- valinnaisainekurssi. Ensimmäisellä kerralla teimme savesta tonttuja ja muita puutarhan suojelijoita. Keskustelimme myös varsin innokkaasti siitä, mitä puutarhaan voisi istuttaa/kylvää.

Eniten intoa herätti vesimeloni. Siitäkin huolimatta, että löysimme netistä muutamia hiukan epäilyksiä herättäviä tietoja; ensinnäkin pitäisi olla kasvihuone. Eihän meillä ole, mutta sisäpiha on suojaisa ja paahteinen. Toiseksi vesimeloni pitäisi pölyttää itse pienen siveltimen avulla. Ei siinäkään muuta ongelmaa kuin se, että kukka on auki vain yhden päivän joskus kesäkuun lopulla, keskellä kesälomaa. Vaikka puutarhaa käydäänkin viikoittain hoitamassa on melkoista tuuria, jos joku sattuu olemaan koululla juuri kyseisenä päivänä. Teimme kuudesluokkalaisten kanssa pikaisen riskiarvioinnin ja päätimme, että toisinaan on ihan OK luottaa onnenpörriäiseen, joka lentää juuri oikeana päivänä juuri oikeaan kukkaan ja pölyttää juuri meidän vesimelonin.

On sitä kummempiakin sattunut.

Jos menee pieleen voidaankin tehdä muille syksyllä pränkki. Ostetaan meloni kaupasta! Tai monta! Mahdoton vesimelonisato! Samalla voidaan laittaa muutakin valesatoa puutarhaan. Vaikka banaaneja. Ja hei, ripustetaan maisseihin popcornia!

Tämän juhlavan päivän kunniaksi nostan tähän tekstin Korso Valittaa- kotisivuilta. Siinä kerrotaan meidän koulun puutarhasta.

LÖHÖPIHA eli yhdensortin koulupuutarha

Minä en tiedä puutarhanhoidosta mitään. Puhun jatkuvasti istuttamisesta kun pitäisi puhua kylvämisestä- ja toisinpäin. En tiedä minkälaiset kasvit pärjäävät missäkin enkä jaksa kiinnostua lannoittamisesta tai lannoittamatta jättämisestä oikeastaan ollenkaan.

Jos kaipaat tietoa puutarhan perustamisesta tai puutarhakasvatuksesta, käy täällä: Ymppi tai täällä: puutarhakasvatus.fi

Sen sijaan ymmärrän nämä neljä  asiaa: Ensinnäkin luonto on aivan ihmeellinen ja sitä voi tutkia loputtomiin. Maailmaan on helpompi mahtua itsekin, kun huomaa luonnon moninaisuuden. Toiseksi; yhdessä on tärkeää ja mukavaa puuhata. Kolmanneksi; omaan ympäristöön vaikuttaminen tuo aina merkityksellisyyden tunteita. Ja neljänneksi; ihmiset tarvitsevat  paikkoja, joissa voi olla rauhassa ja unelmoida. Myös koulussa.

Meidän koulu sijaitsee lähellä Korson keskustaa mutta kuitenkin keskellä metsää. Vieressä on myös urheilukenttä ja skeittipuisto sekä monta pienempää asfalttiplänttiä, joilla voi pelata palloa tai tehdä muita vauhdikkaita asioita. Koululla on myös kaksi sisäpihaa, jotka saa yöksi portilla lukkoon.

Unelma

Pari vuotta sitten ympäristökasvatuksen luennolla keksin idean. Olisipa koululla maailman ihanin piha.  Siellä saisi unelmoida, kiikkua riippukeinuissa, istuskella ja jutella, ottaa aurinkoa, opiskella tai lukea kirjaa. Siellä saisi kasvattaa ja tutkia kasveja, taiteilla tai ladata puhelimen aurinkoenergialla. Siellä olisi lehtimajoja, joissa voi olla ihan rauhassa yksin tai kaksin. Se olisi oppilaiden ja opettajien yhteinen ja oma. Juokseminen, pinnistely,  enkkojen tekeminen, pallon potkiminen ja möykkääminen olisi kielletty. Päiväunet olisi sallittu.

Kerroin ideasta kahvipöydässä ja kokouksessa. Kollegat kuuntelivat ihmeissään ja katsoivat lempeästi, mutta epäillen. Onneksi löytyi se yksi, joka innostui niin paljon, että uskalsin edetä.

Anoimme hankerahoitusta, mutta emme saaneet sitä. Teimme oppilaiden kanssa Korso- värityskirjan, jota myimme netissä, opehuoneessa ja varpaat jäässä Korson joulupolulla. Menestys oli suuri! Anoin vanhempainyhdistykseltä lisää rahaa ja sain sitä. Pikkuhiljaa alkoi vaikuttaa siltä, että puutarha toteutuu. Ei niin monipuolisena ja suurena kuin unelma oli, mutta alkuun päästäisiin ainakin.

Siinä se nyt kasvaa

Löhöpiha on jatkuvasti muuttuva oppilasprojekti. Siellä on pysyvästi laatikkoviljelmiä ( 16 kpl) sekä erilaisia istutuspönttöjä ja ruukkuja. Lisäksi siellä on riippukeinuja ja muita istuimia. Kaikki muu muuttuu, kehittyy ja muotoutuu kulloisenkin kiinnostuksen mukaan.  Osa kasveista on järkevästi valittuja monivuotisia ja osa on hyvinkin kokeiluluontoisia yksivuotisia. Yhtenä vuonna siellä kasvoi banaani (ei menestynyt kovin hyvin) ja toisena maissi (HUIKEA menestys). Jonakin vuonna saatamme saada aikaiseksi kasvihuoneen, väliaikaisen iglun tai himmelikilpailun. Tai sitten emme.

Löhöpiha on myös aikuisten projekti. Vuosittain löytyy innostusta, tietoa ja hyvää tahtoa yllättäviltäkin tahoilta. Oppilaan äiti olikin puutarhakasvattaja, joka tuli kanssani miettimään onko tässä mitään järkeä ennen kuin yhtäkään laatikkoa oli tilattu. Uuden oppilaan henkilökohtainen avustaja on varsinainen puutarhavelho, joka on paitsi tuonut omalta pihaltaan kasveja ja opastanut oppilasryhmiä pihatöissä myös jaksanut muistuttaa minua erilaisista hommista, jotka pitäisi saada tehtyä. Kotitalousopettaja hankki kompostin ja on myös korvaamaton työpari puutarhassa. Koulun henkilökunnasta on toistaiseksi löytynyt juuri sopivasti porukkaa puutarhanhoitoon. Jos jonakin vuonna kaikkia kyllästyttää koko homma, pidämme taukoa ja tutkimme mitä puutarhalle tapahtuu jos sen jättää täysin kesannolle. Löhöpihan idea on olla myös aikuisille stressivapaa alue.

On niitä haasteitakin

Löhöpiha on saanut erinomaisen vastaanoton. Se on ollut olemassa vasta muutaman vuoden, mutta tuntuu jo olevan olennainen osa koulumme toimintakulttuuria. Tottakai sattuu ja tapahtuu myös vähemmän toivottuja asioita. Meillä on yli 500 oppilasta eikä ihan jokainen aina ehdi ajattelemaan ennenkuin toimii. Tasaisin väliajoin joku unohtaa, että riippukeinut ovat LÖHÖÄMISTÄ, ei riekkumista varten. Ystävällisellä opastuksella siitäkin selviää, yleensä. Viime syksynä puhkesi hetkellinen tomaattisota seiskaluokkalaisten toimesta ja melkein heti perään ysit ajattelivat siirtää latauskeinun parempaan paikkaan ymmärtämättä, että aurinkopaneelit ovat älyttömän painavia. Koko keinu notkahti eikä sitä saatu enää korjattua. Paneelit odottavat nyt kellarissa kevättä ja keinu jouduttiin purkamaan. Käsityön ope onneksi on luvannut yrittää saada paneelit takaisin toimintakuntoon.

Varsinaiselta ilkivallalta löhöpiha on ainakin toistaiseksi säästynyt. Osittain sen pelastaa portti, joka laitetaan yöksi, viikonlopuksi  ja kesäksi lukkoon. Kuitenkaan ei ole minkäänsortin salaisuus, että koulun katolle ja sitäkautta myös sisäpihalle pääsee, jos on ketterää sorttia. Siitä on ollut todisteena sotketut pihat ja rikkoontuneet ilmastointilaitteet.

Ehkä meillä on ollut onnea. Mutta sattuipa niinkin, että juuri kun erityisope oli isänsä, jolta teline oli tilattu, kanssa pystyttämässä riippukeinulle telinettä eräänä keväisenä iltana kurkkivat katolta juuri ne naapurikoulun sankarit, jotka olivat aiheuttaneet harmaita hiuksia paitsi oman myös meidän koulun väelle jo pidemmän aikaa. Opettaja oli paitsi viisas myös avun tarpeessa. Sen sijaan, että hän olisi häätänyt nuoret pois katolta hän pyysikin heiltä apua. Siinä sitä sitten huhkittiin painava teline pystyyn yhdessä.

Joskus, mutta vain joskus, asiat tosiaan menevät niinkuin leffoissa. Pihan sotkeminen loppui siihen.

KESÄHOITO oli haaste, joka meinasi kaataa koko hankkeen. Kuulostaa aivan ylivoimaiselta yhtälöltä; koulu+kesäloma+puutarha. Yllättäen onkin ollut ihan helppoa. Köksänope asuu melkein naapurissa ja hänellä on juuri sopivanikäinen lapsi, joka on käynyt hoitamassa pihaa noin kymmenen kertaa kesässä ja saanut siitä "stipendin" syksyllä. Noin sadan euron investoinnilla homma hoidossa. Nyt kun kyseistä lasta alkaa jo kahden vuoden jälkeen kyllästyttää, löytyi jo uusi ehdokas henkilökunnan lapsista. Jatkossa on kyllä tarkoitus viritellä yhteistyötä myös läheisten päiväkotien ja muiden kesälläkin aktiivisten tahojen kanssa, mutta toistaiseksi olemme pärjänneet oikein hyvin näinkin.

Täältä voi kurkkia miten muissa kouluissa on ratkaistu kesähoito: Puutarhakasvatus.fi

Sato ja muu oheistoiminta

Satoa on mukava saada, mutta se ei ole meidän puutarhamme päätavoite. Puutarhasta iloitaan, vaikka pensasmustikoita tulee vain 13 kappaletta tai kurpitsat valtaavat raparperinkin alueet.

Puutarhassa riittää hommia, mutta niihin voi suhtautua monella tapaa. Keväällä ja syksyllä meillä on talkoopäivä. Silloin voi erikseen ilmoittautumalla tulla hommiin koulupäivän ajaksi. Jos ruttojuuret ovat vallanneet puoli pihaa, voi välkällä järjestää kilpailun; muumitikkari sille, joka saa pisimmän juuren ylös maasta. Käsityönopella on loistava ote ryhmään ysiluokkalaisia, joita ei oikein nappaa suunnitella mitään pitkäjänteistä. Heitä saa pyytää apuun kaikenmaailman hommiin, kuten rikkinäisen keinun purkamiseen tai mullan kantamiseen.

Kuudesluokkalaislle on tarjolla lyhytkurssi "piha ja puutarha". Se toteutuu tänä vuonna ensimmäistä kertaa! Aloitamme esikasvattamalla höpsöjäkin kasveja ja muistamme myös pitää puutarhajuhlat. Löhöpihaa saa käyttää osana opetustaan ihan kuka vaan ja mietinnässä on myös kasi-ysiluokille valinnaisaine, joka liittyy oleellisesti puutarhaan. Katsotaan miten käy!

Kuvisopena minun on helppo keksiä tehtäviä, jotka liittyvät myös pihaan ja puutarhaan. Pidän sitä tietoisesti ja mielelläni osana opetusta, myös talvisin.

Opittua:

Meidän kannalta oleellisia asioita on ainakin:

• Sijainti: Piha on ennen kaikkea välkkäaluetta. Siellä on keväisin ja syksyisin paljon väkeä. Ulkovalvonnan aikana ehtii kurkata miten menee niin kasveilla kuin ihmisislläkin. Piha näkyy myös ikkunoista. Sinne ei tarvitse erikseen lähteä roudautumaan, senkun astuu ovesta ulos.
• Jousto: Kaiken ei tarvitse olla valmista heti. Kaiken ei tarvitse onnistua.
• Monipuolisuus: Jos ei nappaa vihannesviljely, laitetaan kukkia. Pidetään juhlat, tehdään puutarhatonttuja. Jos BG-ope ei innostu, ehkä äikänope innostuu.
• Luotto: Puutarhassa oppii asioita monella tasolla. Ehkä kukaan ei jaksanut tai ehtinyt panostaa vuoroviljelyn tai hyönteisasioiden opettamiseen tänä vuonna tai mieletön mahdollisuus maaperän happamuuden tutkimiseen jäi käyttämättä kemian tunnilla. Ei haittaa. Opittiin sitten jotain muuta, vaikka unelmointia ja yhdessä tekemistä.
• Selkeys: Löhöpiha nimenä kertoo kaiken oleellisen. Oppilaat ymmärtävät sen.
• Koko: Löhöpiha on oikeastaan tosi pieni. Hoidon kannalta se on juuri sopiva nyt. Riippukeinuja yms löhöilytilaa ollaan lisäämässä, samoin helppohoitoisia marjapensaita yms. Mutta enempää viljelylaatikoita yms emme kaipaa näillä rahkeilla.
• Aikuiset: Kaikkien ei tarvitse innostua. Pari riittää. Tervetuloa tekemään myös pätkätyöläinen!
• Nuoret: Kaikkien ei tarvitse innostua. Suurin osa on sitä mieltä, että piha on hyvä juttu.
• Jatkuva oppiminen:  Esim herneitä ei kannata laittaa, koska ne ovat kuivia kippuroita koulun alkaessa. Sen sijaan kurpisat ovat mahtavia!
• Armeliaisuus: Ei se oo niin justiinsa.
• Vanhempainyhdistys: Saadaan melko varmasti rahaa vuosittain.
• Toisten tekemät materiaalit, kuten tämä vuosikalenteri

Siinä se!

Kaikki mahdollinen puutarhakasvatukseen liittyvä oikea tieto löytyy täältä Puutarakasvatus.fi