Sademetsään samantien

Pähkäilin. Tuntui vahvasti siltä, että sademetsien roihuaminen on otettava jotenkin esille koulussa. Ei ollut oikein aikaa ajatella asiaa kunnolla, mutta siellä se jossain takaraivossa kolkutteli.
Aamubussissa tein päätöksen- en voi mitään sille, että en ole ehtinyt valmistelemaan aihetta. Aloitan kysymällä ovatko kuudesluokkalaiset kuulleet uutisia sademetsistä- sitten katsotaan miten käy.

Olivat kuulleet. Reilun parinkymmenen lapsen ryhmästä kaksi jätti viittaamatta kun kysyin kuka oli nähnyt kuvia palavista metsistä. Sitten juteltiin. Vilkas ryhmä kuunteli hipihiljaa mistä kulloinkin puhuttiin. Kaikki tiesivät erilaisia asioita ja jotkut eivät mitään muuta kuin sen, että ei tämä nyt kovin hyvä juttu ole.

Me kaikki olimme huomanneet, että monet ihmiset ovat ryhtyneet tekemään jotakin sademetsien suojelemiseksi. Oppilaat tiesivät, että julkkiset ovat lahjoittaneet miljoonia! Sellaisia summia  meillä ei ole emmekä oikein voi ruveta keräämään rahaa ilman lupia. Mutta oma ääni meillä on. Sillä voi tehdä jotakin.

Yksi oppilas halusi välttämättä näyttää luokalle aiheeseen liittyvän TikTok-videon. Emme osanneet katsoa sitä suoraan koneelta, joten oppilaan oma puhelin laitettiin äänet täysillä dokumenttikameran alle ja video näkyi kuin näkyikin särkyneen näytön takaa koko luokalle. Minusta se oli kökköyden multihuipentuma. Oppilaiden mielestä se oli ilmeisen vaikuttava. Lupasin, että se jaetaan koulun instassa. Suuri lupaus, itse en edes ole koko instassa- taas tarvitaan apuun kollega tai ne kasiluokan aktivistit, joilla on Korso Valittaa- insta hallussa.

Juttelun jälkeen tarjosin kolme toimintavaihtoehtoa; Heti ensimmäiseksi voisimme kuuluttaa koulun keskusradiosta vinkkejä miten sademetsiä voi auttaa ja lisäksi kerätä adressiin nimiä. Toiseksi voisimme keksiä jonkinlaisen tempauksen Korson keskustaan. Mennä vaikka kysmään kauppiaalta onnistuisiko kaupassa palmuöljyttömien tai muuten sademetsäystävällisten herkkujen maistiaiset yhdistettynä kuudesluokkalaisten antamiin vinkkeihin paremmista valinnoista. Sipsejä ja keksejä ja banaaneja ja suklaata all day long.
Kolmanneksi tarjosin mahdollisuutta keksiä itse kampanjan ihan alusta saakka.
Omaa ideaa ei keksinyt kukaan, ainakaan heti. Saattavat palata asiaan. Opettajan valmiisiin ideoihin tarttui suurin osa.

Täydellisessä maailmassa tutkisimme ensin sademetsiä, nostattaisimme sisäisen motivaation ja keksisimme oman, koskettavan ja vaikuttavan tapamme toimia. Täällä ihan oikeassa maailmassa olen oppinut, että asioiden järjestyksellä ei ole niin väliä. Voimme ihan hyvin lähteä toimimaan, vaikkei kaikki tosiaankaan ole kartalla koko Amazonian tilanteesta. He ovat tietoisia omasta tunnetilastaan- metsät palaa, jotain pitää tehdä. Se riittää. Loppu tulee kuin itsestään kunhan päästän vauhtiin. Aktiiviseen kansalaisuuteen ei ole pääsykokeita. Mukaan saavat tulla hekin, joita kiinnostaa lähinnä ne sipsit. Varmasti oppivat muutakin ja enemmän kuin kirjasta lukemalla. Koulun on tarkoitus opettaa ja avata ovia, ei vain esitellä täydellisiä lopputuloksia.

Tänään me kuulutimme ja alkaa nimien kerääminen adressiin. Vapaaehtoinen kuuluttaja unohti saapua paikalle, mutta se ei haitannut, koska käytävältä löytyi toinen ja vieläpä samanniminen. Jännittävää se oli ja jotkut sanat katosivat varmasti ohi kuulijoiden korvien, mutta niin vaan pölötettiin koko koululle asiaa heti aamutuimaan.

Ensi viikolla apuun saapuu kollega Antti, jolla on resurssitunteja käytettävissä. Ennen ei olisi ollut tätäkään mahdollisuutta vaan olisi pitänyt ehtiä yksin. Olen taas kiitollinen siitä, että olen juuri tässä koulussa töissä ja vääntänyt jo useamman vuoden näistä asioista. Asiat ovat muuttuneet paljon helpommiksi.
Antti ottaa erilleen sen porukan, joka tosiaan haluaa lähteä ottamaan yhteyttä K-kauppiaaseen. Minä vinkkaan materiaalit (WWF Sademtsä kotonasi on hyvä) ja jään loppupoppoon kanssa piirtämään eläimiä, koska se on oikeastaan kurssimme aihe. Joku saattaa antaa piirustuksensa julisteen pohjakuvaksi vaikkei muuten halua toitottaa asiaansa koko maailmalle. Sekin on hieno tapa osallistua.

Sitten me opettajat sinkoilemme hetken edes ja takaisin ja lähetämme äänettömiä toiveita universumille; anna K-kauppiaan pelisilmän olla skarppina nyt, tässä on mahdollisuudet sankaritekoihin!

Tähän loppuun laitan kuulutuksemme sanasta sanaan. Siitä voi kollega huomata, että ehkä se ei ole aina niin justiinsa. Oppilaat kirjoittivat ja kertoivat asioita, joita ainakin pitää sanoa ja minä laitoin ne järjestykseen ja pötköön, lisäsin ja tarkensin vähän ja autoin vastaamalla kysymyksiin. Osa porukasta kuunteli sivusta ja piirteli samalla eläimiä.

Aika hyvin ilman tuntisuunnitelmaa yhdessä tuplatunnissa, sanoisin;

Pelastetaan Amazonin sademetsä!

Amazonin sademetsä palaa. Sademetsän polttaminen turhan maanviljelyn takia pitää lopettaa. Lisää  peltoja tarvitaan, koska siellä kasvatetaan soijaa ja palmuöljyä tai karjalle tarvitaan lisää laitumia. Soijaa lähetetään tänne Suomeenkin eläinten rehuksi. Possujen ja kanojen täytyy syödä hirveästi soijaa ennen kuin ne ovat kasvaneet ja voimme syödä ne. Palmuöljyäkään ei tarvita, sen tilalla voidaan käyttää vaikka auringonkukkaöljyä.

 Oikeasti sademetsää ei tarvitsisi enää polttaa. Jos ihmiset muuttavat tapojaan sademetsä pelastuu.

Jos sademetsä tuhoutuu se ei enää kasva samanlaisena takaisin. Kesti satoja vuosia että se kasvoi sellaiseksi kuin se on. Sademetsässä on paljon eläimiä ja kasveja, jotka ei pärjää missään muualla. Sademetsät tuottavat myös suuren osan maapallon hapesta. Ilmastonmuutos menee vain pahemmaksi, jos metsät tuhoutuvat.

Monet ihmiset ovat päättäneet, että tämä ei käy. Jotkut ovat lahjoittaneet miljoonia euroja ja jotkut pitäneet kokouksia, joissa on keskusteltu miten koko maapallo yhdessä voisi auttaa sademetsiä.

Tässä on asioita, joita sinäkin voit tehdä jos haluat auttaa Amazonia:

1)      valitse kaupassa tuote, jossa ei ole käytetty palmuöljyä. Tutki sipsipussit, keksipaketit, murot, kalapuikot ja jäätelöt. Jos paketissa lukee palmuöljy tai kasviöljy vaihda sellaiseen, jossa ei lue. Aina on vaihtoehto.

2)      valitse kaupassa tuote, jossa on reilun kaupan merkki. Vaikka banaani. Pyydä aikuisia tekemään samoin.

3)      vähennä lihan syömistä. Kysy ravintolassa minkämaalaista lihaa siellä myydään. Älä osta, jos se on brasilialaista. Kehu ravintolaa, jos liha on suomalaista.

4)      jaa tietoa somessa. Voit tehdä oman meemin tai videon tai jakaa jonkun muun tekemää. Näytä, että välität!

5)      tule ruokavälkällä tänään kello 12-12.30 kuvisluokan eteen allekirjoittamaan adressi. Lähetämme sen eteenpäin politiikoille ja päättäjille. Me ainakin haluamme äänemme kuuluviin!

Auta sademetsiä, autat samalla itseäsi, kaveriasi, eläimiä ja koko maapalloa. Nähdään kuvisluokan edessä ruokavälkällä!