IKIGAI eli "Millä ajalla ja energialla, osa 1"


Toivon, etten kuulosta mielettömän ylimieliseltä kun totean tyynesti tekeväni aika paljon ja melko näkyvää työtä meidän koulussa. Kyllä muutkin tekevät, se on selvä. Opettajan työstä suurin osa jää jokatapauksessa näkymättömiin.
Ylivoimaisesti yleisin kysymys kollegalta kuitenkin on: "Siis millä ajalla ja energialla sä näitä teet?" Seuraavassa pohdintaa siihen liittyen.

ELÄMÄNVAIHE

Elämänvaiheella on väliä. Olen ollut täällä Ruusiksessa töissä melkein 20 vuotta ja toinen mokoma on edessä ennenkuin eläkepäivät on ansaittu. Leipätyö eli kuvataiteen opettaminen sujuu jo.

Minulla on pieni perhe ja ainoa lapseni alkaa olla jo aika iso.  Voin järjestellä opetustuntien ulkopuolella päiväni melko vapaasti ilman, että joku tarvitsisi minua tiettynä aikana tietytssä paikassa jatkuvasti. Pidän siitä, että on meneillään kaikenlaista. Olen harrastanut ikäni urheilua ja ollut aktiivinen ties missä projekteissa ja vapaaehtoishommissa,. Niiden aika on nyt ohi. Elämään mahtuu paljon.

Ilmastonmuutos on sen sortin ilmiö, että haluan tehdä sen ympärillä työtä. Jos en pystyisi tekemään mitään palkkatyön yhteydessä, tekisin  jotakin vapaa-ajalla. Nyt voin yhdistellä näitä kahta ja tunnen, että ammattitaidostani on hyötyä. Se on hieno tunne.

Joidenkin mielestä on säälittävää ja surullista, jos työ on elämän keskiössä. Minusta ei. Harrastuksia, ystäviä ja perhe-elämää yhtään väheksymättä uskallan sanoa, että on MAHTAVAA kun työ on elämän keskiössä!

IKIGAI!

Törmäsin IKIGAI- kaavioon joitakin vuosia sitten. Tein siitä nähtävästi melko omapäisesti tulkintaa ihan vain kuvan perusteella, sillä nyt kun lähdin tätä tekstiä varten hankkimaan "oikeaa tietoa" aiheesta en pitänytkään siitä, mitä löysin.

Minun IKIGAIni on huomattavasti lähempänä Arto O. Salosen mietteitä ylevyydestä, kohtaamisesta ja elämänpoltteesta kuin esimerkiksi Anna-lehden toimittajan ajatusta siitä, miten IKIGAI voi auttaa mietä olemaan VIELÄ tehokkaampia. Moni kirjoittaja liitti IKIGAIn pitkään elämään ja terveyteen.  En ollut ajatellut ruokavaliota  tai liikunnan määrä lainkaan katsoessani kuvaa. Viimeistään kun törmäsin artikkeliin, jossa IKIGAIn "what world needs" olikin muuttunut MARKKINOIKSI ja koko höskä yritysmaailman menestyskeinoksi, päätin olla lukematta enää mitään IKIGAIsta kirjoitettua. Tämä on siis vallilalaisen Virtasen tulkintaa japanilaisesta ajattelusta jonkun luultavasti länsimaisen ihmisen tekemän kuvion avulla. Alla kuva, jonka tekijänoikeudet sallivat postaamisen. Tässä linkissä on  kauniimpi kuva, jota alunperin jäin tutkimaan.



Sana IKIGAI muodostuu kahdesta osasta. IKI tarkoittaa elämää ja KAI omien odotusten täyttymistä. Yhteensä se tarkoittaa siis jonkinlaista onnellisuuden ja merkityksellisyyden tilaa, johon olisi mahtava päästä. Se on kohta, jossa asiat loksahtavat paikoilleen ja elämällä on tasapaino ja merkitys. Se on hetki, jona olen osa jotakin suurempaa,  enemmän kuin yksittäinen ihminen ajan virrassa. Ja saan siitä vielä liksaakin!

Näen kaavion flipperinä ja itseni siellä sinkoilevana kuulana. Vauhti on yleensä aivan liian kova ja usein  vierin ohi IKIGAIsta. On aivan selvää, että keskustaan pääseminen ei ole pelkästä yhden ihmisen  tahtotilasta kiinni. Tarvitaan muita ihmisiä, määrätietoista työtä  ja ihan puhtaita sattumiakin. IKIGAI vaatii täydellistä rehellisyyttä ja rohkeutta luottaa omiin, höpsöihinkin arvoihin.

Onneksi ihmisellä on  kyky oppia. Jos käy niin, että työ ja elämä rasittaa eikä tunnu oikealta, voi ensiavuksi yrittää määrittää missä kohtaa flipperiä sijaitsee ja mihin suuntaan kannattaisi lähteä liikkumaan.  IKIGAI-flipperin kuulaa voi opetella liikuttamaan hallitummin ja päämäärätietoisemmin.
Kuulani pyörii yleensä jo aika pientä ympyrää, olen harjoitellut.  Välillä käyn ihan tarkoituksella laidoilla lepäilemässä keskittyen vain yhteen alueeseen kerrallaan. Linkin takaa löytyvässä kuvassa on avattu myös IKIGAIta lähinnä olevat tilat. Vietän varmasti eniten aikaa niissä. Toisinaan löydän keskelle. Silloin kuula pysähtyy ja alkaa ihana välke ja kilkatus. Akut latautuvat, energiapisteet täyttyvät ja värivalot muuntavat tavallisen taianomaiseksi. IKIGAI! Tätä sen kuuluu olla!




IKIGAIssa ei voi pysyä kovin kauaa. Se on luonteeltaan hetkittäinen ja puskee pallon takaisin liikkeeseen hyvin nopeasti. Niin kuuluu ollakin. Yhtä olennaista kuin löytäminen  on pyrkimys ja etsiminen.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mahtavat meemit

Rehtorin ja Adan mielipidekirjoitus

Sademetsään samantien