Trumpin mummon sperma ja muita keskustelunavauksia

Meidän koulusta on lähdetty mielenosoitukseen Gretan innoittamana jo kertaalleen. Ensi viikon perjantaina 15.3. 2019 lähdemme uudestaan.

Tämä postaus kertoo opettajan suuresta hämmennyksestä kylttipajan keskellä.

KIROILUA JA ÄRTYMYSTÄ KYLTTIPAJASSA

Ensimmäistä mielenosoitusreisssua varten järjestetyssä pajassa kylttejä syntyi vauhdilla. Oli tuttuja “There is no planet B” tai “Save the world” - tyyppisiä ratkaisuja ja astetta vaativampia "Ilmastonmuutos, RATKAISUJA!"- kannanottoja. Luokassa oli samaan aikaan ne kirkkaimmat ajattelijat ja pöllöimmät häslääjät, kuudesluokkalaisista yseihin. Sujui melko mukavasti ja juttelimme oppilaiden kanssa leppoisasti maailmanmenosta.Tällaiset hetket ovat harvinaisia, mutta mahtavia. Yleensä.

Sitten ysiluokkalaisen kylttiin ilmestyi maapallo, joka sanoo "PERKELE". Tunsin tarkkaavaiset katseet selässäni. Saako koulussa kiroilla? Miten ope reagoi? En miettinyt kuin hetken ja sanoin: “Se on sinun kylttisi. Kiroile, jos kiroilututtaa.”

Pieleen meni.
Vaikka minkälaista kirosanaa oli yhtäkkiä joka toisessa kyltissä huomionhakuisesti ja liioitellen. Varsinkin nuoremmilta oppilailta lähti mopo käsistä aika reippaasti.

Yritin jarruttaa ja kyseenalaistaa tarjoilemalla “I have a dream”- vaihtoehtoa painajaisen ja vihan tilalle. Ei toiminut, keskustelun torppasi itse synnyttämäni Ope antoi luvan kiroilla!! NYT KIROILLAAN! - hyökyaalto.

Ärsytti ja turhautti.

HÄMMENNYS 

Samaan syssyyn ysiluokkalainen haistatti Trumpille pitkät ja kirjoitti synkän tilityksen omaan kylttiinsä. Viesti on selkeä ja kertoo juuri ne asiat, joista nuoret ovat tutkimusten ja raporttien mukaan huolissaan. Tiesin tämän kaiken, kirjatasolla. Mutta tämä kyseinen nuori on yksi tutuimmista oppilaistani. Hän on opiskellut paljon taidetta eikä pelkää sukeltaa syviinkään vesiin. Hän sanoittaa ja kuvittaa tunteitaan ja keskustelee vaikeistakin asioista älykkäästi, osuvasti ja pelotta.

Järkytyin, sillä ymmärsin että emme olleet koskaan ottaneet puheeksi ilmastonmuutosta kuvistunnilla. En minä eikä hän. Tunsin epäonnistuneeni rankasti taideopettajana.

Olin tuohon aikaan aivan hukassa myös oman ilmastoahdistukseni kanssa. Jouduin astumaan ulos luokasta miettimään mitä ihmettä tässä oikein on meneillään ja miten asioihin pitäisi aikuisena suhtautua.

Oppilaat jatkoivat tykitystään.

Oli täysin riittämätön olo.

TUKIJOUKKO SAAPUU

Rehtori ilmestyi kurkkaamaan puuhiamme ja vaikuttui kylteistä. Meistä kummallakin oli pieni liikutuksen kyynel silmäkulmassa kun noin minuutissa sovimme käytävällä keskustellen koulun linjauksen; Oppilaat ovat mielenosoituksessa edustamassa itseään, eivät koulua saati opettajia. Oman äänen on saatava kuulua. Ketään ei kuitenkaan saa loukata tieten tahtoen. Ei sensuroida ellei ole pakko. Tämä on tärkeää.

Onni on pomo, joka on samaan aikaan sekä selkeärajainen, päätösvarma että tunneherkkä. Kiitos Salla, sinä olet badass-aatelinen.

Lopulta “Trumpin mummon sperma” oli kylteistä ainoa, joka jätettiin yhteisymmärryksessä koululle. Minusta siinä olisi ollut ainesta taideteoksen osaksi Generation 2020 näyttelyyn, mutta tekijä ei ollut asiasta aivan yhtä varma. Ehkä joskus tulevaisuudessa saan häneltä kutsun kantaaottavaan taidenäyttelyyn, jonka siemen istutettiin yläkoulun kuvisluokan kylttipajassa.

TOINEN KIERROS. Draaman kaaren nopeusennätys!

Innokkaimmat aloittivat kylttiensä tekemisen ensi perjantaita varten jo eilen. Samantien alkoi tuttu kirosanojen vyöry.

Kuudesluokkalainen suunnitteli kirjoittavansa maapallonsa taakse HELVETTI, mutta  halusi kuitenkin neuvotella asiasta ensin. Hän oli myös kiinnostunut kuulemaan olisiko median edustajia mahdollisesti tulossa mielenosoitukseen ja näkyisikö meidän marssi ehkäpä jopa uutisissa.

Kerroin, että viimeksi ei ollut uutisista ketään, mutta yksi kyltti ja sen pitelijät päätyivät kyllä kuvana aika moneen paikkaan. Kylttiä piteli tutut tyypit ja siinä luki “Pelastetaan maailma”. Kirosanat eivät tosiaankaan ole ainoa tapa saada huomiota.

“Helvetti” vaihtuikin “APUA!”- huudoksi ja salamannopeasti lähti syntymään uusi kyltti.

Tällä erityisen nopealiikkeisellä oppilaalla on tapana innostuttuaan kiriä tehot kattoon niin, että hän kysyy, kuuntelee muutaman sekunnin vastauksen alusta, täydentää itse lauseen loppuun ja toimii sitten tyytyväisesti ja vauhdikkaasti “ohjeen” mukaan.

Kolmanteen ja viimeiseen kylttiin johtanut keskustelumme meni suunnilleen näin:

- Kato ope nyt tässä lukee “Pelasta maailma!” Onko tää nyt hyvä?

- Olisikohan joku tapa sanoa niin, että ei vaan vaadi muilta vaan….

- Aaa joo tässä pitäis lukea “PelasteTAAN maailma!”

- No se kannustaisi hienosti….

- NYT MÄ TIEDÄN! Pitää KANNUSTAA! Mä kirjotankin “Me pystytään pelastaa maailma!” Eiku ME PYSTYTÄÄN PELASTAA MAAMME!!

Noin kymmenen vauhdikkaan minuutin kuluttua kyltti on valmis ja föönattu kuivaksi.

- JES tää “MAAMME” osu just tähän parhaaseen pinkkiin, niinku mä toivoinkin! Mä otan tästä kuvan ja näytän mun vanhemmille. Saanhan mä sitten itse pitää näitä mun omia kylttejä siellä mielenosoituksessa?

Saat. Opetellaan sommittelua, kielioppia  ja maanosien sijaintia sitten joskus toiste.

Rohkeat aloittelijat samassa veneessä

Ilmastokriisin edessä me olemme kaikki aloittelijoita. Edes pitkä historia yläkoulun kuvisopena ja teiniangstin kokemusasiantuntijana ei pelastanut minua hämmennykseltä kylttipajassa. Mutta sain ajateltavaa ja yhden kokemuksen lisää. Hämmennys ei haittaa. Siitä voi olla hyötyäkin. Samassa veneessä tässä ollaan, kaikki. Koulussa voi oppia ja opettaa myös tällaisissa tilanteissa.

Kyltti on keskustelunavaus. Siitä alkaa vuorovaikutteinen hetki, joka voi johtaa mielettömiin oivalluksiin. Reagointi voi olla hitaampaa tai nopeampaa, keskustelu kiihkeämpää tai hienovaraisempaa. Pääasia on, että ovi saadaan raolleen.

Onneksi on ihmisiä, jotka kokoavat yhteen ihmisiä, jotka yhdessä saavat aikaan hienoja asioita. Kesällä osallistuin työpajaan, jossa työstettiin Open ilmasto-oppaan “Lapset ja nuoret merkityksellisinä ilmastotoimijoina”- materiaalia. Varsinkin osio “Ohjeita ohjaavalle aikuiselle” on TIMANTTIA! Kannustan lämpimästi lukemaan!

Ensi perjantaina nähdään toivottavasti satoja keskustelunavauksia, kun nuoret marssivat yhdessä. Jotkut ovat lainanneet kyltteihinsä muiden ideoita, jotkut huutavat tuskaansa, osa haluaa herättää huomiota keinolla millä hyvänsä ja osa ymmärtää kannustaa ja rohkaista. Jokainen ääni on kysyvä ja odottaa vastausta.

Toivottavasti aikuiset jo pikkuhiljaa uskaltavat lukea ihan tosissaan mitä nuoret sanovat, tekstin tyylilajista välittämättä.