Vallilalainen Virtanen

Pähkäilin. Tuntui vahvasti siltä, että sademetsien roihuaminen on otettava jotenkin esille koulussa. Ei ollut oikein aikaa ajatella asiaa kunnolla, mutta siellä se jossain takaraivossa kolkutteli. Aamubussissa tein päätöksen- en voi mitään sille, että en ole ehtinyt valmistelemaan aihetta. Aloitan kysymällä ovatko kuudesluokkalaiset kuulleet uutisia sademetsistä- sitten katsotaan miten käy. Olivat kuulleet. Reilun parinkymmenen lapsen ryhmästä kaksi jätti viittaamatta kun kysyin kuka oli nähnyt kuvia palavista metsistä. Sitten juteltiin. Vilkas ryhmä kuunteli hipihiljaa mistä kulloinkin puhuttiin. Kaikki tiesivät erilaisia asioita ja jotkut eivät mitään muuta kuin sen, että ei tämä nyt kovin hyvä juttu ole. Me kaikki olimme huomanneet, että monet ihmiset ovat ryhtyneet tekemään jotakin sademetsien suojelemiseksi. Oppilaat tiesivät, että julkkiset ovat lahjoittaneet miljoonia! Sellaisia summia  meillä ei ole emmekä oikein voi ruveta keräämään rahaa ilman lupia. Mutta oma ääni m...

Voi prkl.  Facebook on blokannut sekä tämän blogin että meidän Korso Valittaa- kotisivun. Meidän sanomamme on kuulemma "against our community standards". Olen valittanut nyt viidesti aiheesta, enemmän tai vähemmän ystävällisesti, ja pyytänyt tarkistamaan asian. Joku arveli, että termit "radikaali (toivo)" ja "ilmastonmuutos" olisi samalla sivulla liikaa. Joku toinen ehdotti, että ehkäpä joku on katsonut asiakseen ilmoittaa facelle sisällön olevan jollain tapaa sopimatonta. Voihan se olla. Todistettavasti ainakin yksi kansalainen koki asiakseen uhata oikeustoimilla ja korvausvaatimuksilla, kun Seura uutisoi taannoin meidän koulun osallistumisesta ilmastolakkoon. Kuulemma käytän hänen verorahojaan väärin. Ehkä meidän sivujen blokkaaminen oli nyt sitten sitä oikeutta. Justiinsa juu. Vihjeitä otetaan vastaan- miten saan sivut taas hyväksyttyjen listalle? Tulee kiinnostava kasiluokkalaisten tunti torstaina, kun kerron heille tästä tilanteesta ja kysyn...

Amazon palaa. Tytär tuli varmistamaan ihmeissään olenko edes kuullut koko aiheesta, niin hiljaa olin ollut. En ole jaksanut heilahtaa. Se on palanut jo niin hirveän kauan. Palmuöljy, tupakka, eläinten rehu, älyttömät lait, epäreiluus, riisto, näköalattomuus, rahanhneus, painajainen, voimattomuus, jatkuva tuho, yksi tai kolme tai kuusi jalkapallokentällistä ikiaikaista sademetsää minuutissa, riippuen laskijasta ja laskutavasta. Niin kauan kuin muistan. Tällä kertaa sama tuho sai uuden muodon. Savu luikersi someen saakka ja ylitti uutiskynnykset. Keräyksiin lahjoitetaan rahaa, presidenttiä painostetaan, brasilialaista lihaa vaaditaan pois kauppojen hyllyiltä, some ehdottaa viestipohjia ja tekee päättäjiin vaikuttamisen helpoksi. Maailma näyttää käyvän läpi yhtä yhteistä "Oh Shit!"- momenttia. Se tosiaan katoaa. Sitä ei saa takaisin. Se on meidän syy. Meidän täytyy tehdä jotain! TEHDÄÄN JOTAIN! Lähetän Gretalle terveisiä purjeveneeseen jonnekin Atlantille; no nyt se talo s...

Nyt loppuu tämä blogihiljaisuus.  Meinasi ruveta ärsyttämään kaiken hitaus ja turhuus. Sitten muistin, että vuosi sitten olin aivan suossa ja toivoton. Postaan tämän tänne todisteeksi lähinnä itselleni siitä, että asiat liikkuvat ja kannattaa vain aloittaa jostain nurkasta raaputtamaan. Yhtäkkiä lähteekin tapahtumaan: Vuodessa on tapahtunut ainakin seuraavaa: meidän koulussa on aloitettu uuden valinnaisainepaketin suunnittelu. Sen nimi on Radikaali toivo . Se on ilmastokasvatusta kaikessa laajuudessaan ja vaikka välillä tuntuu ettei pysytä ihan täysin ilmastoaiheissa niin ainakin pysytään vaikuttamisessa, yhdessä tekemisessä, toivossa ja maailmaan tarttumisessa. Harjoitellaan taitoja, joita tulevaisuudessa tarvitaan ja tartutaan ihan uudella tavalla arvokasvatukseen ja koulun mahdollisuuksiin ilmastokriisin ratkaisijana. Mukana suunnittelemassa on 13 upeaa opettajaa ja meillä on ihan ihkaoikeaa aikaa. Ensi vuonna jokaikinen kasiluokkalainen opiskelee 90 minuuttia viikos...

Osana "Muutos kouluruokaan "- kampanjaa rehtori ja oppilas istuivat alas ja kirjoittivat vuoropuheluna tämän mielipidekirjoituksen. Minusta se on upea.  KOULURUOKAILUN UUDISTAMINEN OLISI OIKEA ILMASTOTEKO Ilmastonmuutos huolettaa meitä nuoria. Kouluissa puhutaan paljon ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista. Eikö ole kuitenkin tekopyhää, että ensin kerrotaan, miten negatiivisesti lihantuotanto vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja sen jälkeen oppilaat siirretään syömään lihapullia koulun ruokalaan? Koulujen olisi hyvä pysähtyä pohtimaan, onko liharuoka aidosti tarpeellista. Ehkä olemme vain tottuneet syömään lihaa ja ehkä ruokaperinteet pitävät liikaa otteessa. Pelkkien puheiden aika on ohi. Koulujen tulee näyttää teoilla ja muutoksilla, miten ilmastonmuutokseen voi vaikuttaa. Useimmissa kouluissa on viikon aikana yksi kalapäivä, kolme lihapäivää ja yksi kasvispäivä. Yksin Vantaan kouluissa kuluu vuodessa 114 000 kiloa luutonta lihaa. Sen korvaamiseksi riittäisi ...

Ihmeellistä tämä touhu. Jotkut asiat rullaavat niin, ettei perässä tahdo pysyä. Toiset eivät meinaa lähteä liikkeelle sitten millään. Ja monet jaksavat yllättää. ROLLING! Esimerkkinä vauhdikkaasta etenemisestä koulujen välinen yhteistyö. Muutama kuukausi sitten kysyin naapurikoulujen reaaliopeilta olisiko kiinnostusta yhtestyöhön oppilasaktivismin tiimoilta. Keksisimme vaan keinoja tuoda aktiiviset, maailmasta kiinnostuneet nuoret yhteen verkostoitumaan  ja miettisimme tapoja tukea heitä niin, että yhteisistä pohdinnoista tulee jotakin järkevää, maailmaan ja oppilaaseen itseensä positiivisesti vaikuttavaa toimintaa. Kaikki tämä osana koulutyötä ja opettajaa liikaa rasittamatta. Montaa kiinnosti ja kiinnostaa edelleen- koko ajan tulee lisää väkeä mukaan, Nyt listalla on 26 opettajaa ja 12 koulua. Se on mieletön määrä. Siis oikeasti ihan huikea määrä kiinnostusta. Eilen meillä oli ensimmäinen oppilastapaaminen. Sitä ei suunniteltu mitenkään hirveästi, koska oli tärkei...

Sain toimia Könkkölän Kallen avustajana parin vuoden ajan vuosikymmeniä sitten. Kalle oli silloin Maailman vammaisliikkeen puheenjohtaja (monen muun toimensa ohella) ja minä parikymppinen taideopiskelija. Reissasimme ympäri maailmaa pitkälti kaksin. Minun tehtäväni oli olla fyysinen varjo. Kiskoin hengityskonetta, nostin pyörätuolia ja miestä itseään, ojentelin papereita ja olin muutenkin ne lihakset, jotka Kallelta puuttuivat. Vaikka olin avustaja jaksoi Kalle keskustella, vitsailla  ja jakaa kuolemattomia lausahduksiaan myös minulle. Välillemme kehkeytyi kaunis suhde, jossa fyysisesti voimakas ja henkisesti vahva tukivat toinen toistaan. Minä nostin, Kalle selitti. Kyselin paljon ja Kalle vastasi aina -eikä koskaan alentuvasti tai moittien. Pidin matkoista invataksissa tai metrossa kaksin, sillä silloin sain jutella Kallen kanssa yksinoikeudella. Olen alkanut käsittää vasta viime aikoina miten mielettömästi opin ja miten paljon Kallen ajattelutapa on minuun vaikuttanut. ...